RSS

Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys Naisjärjestöjen keskusliiton 100-vuotisjuhlassa Finlandia-talolla 29.10.2011

Suomalaiset naiset ovat olleet monessa tasa-arvoasiassa kansainvälisesti ensimmäisiä ja siten tienraivaajia. Olemme osallistuneet aktiivisesti poliittiseen päätöksentekoon miesten rinnalla. Se on näkynyt myös politiikan sisällössä. Olemme tehneet määrätietoisesti työtä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta. Kiitos meitä edeltävien sukupolvien tarmokkaan toiminnan, elämme yhteiskunnassa, jossa naisten mahdollisuudet päättää elämänsä suunnasta itsenäisinä ihmisinä ovat suuremmat kuin koskaan.

Viimeisen sadan vuoden aikana on otettu monia sukupuolten välisen tasa-arvon edistysaskeleita. Tätä työtä ovat tehneet muun muassa suomalaiset naisjärjestöt. Ne ovat alusta alkaen pystyneet yhdistämään voimansa yhteisten päämäärien hyväksi. Pyrkimys yhteistyöhön eri näkemyksistä huolimatta ja yli puoluerajojen on ollut tärkeätä ja kansainvälistä.

Työtä riittää edelleen. Vaikka naiset ja miehet käyvät Suomessa töissä lähes yhtä yleisesti, niin monella alalla vallitsee edelleen jyrkkä jako naisten ja miesten töihin. Työmarkkinoiden jakautuminen näkyy myös palkkauksessa, joten ratkaisuksi ehdotetaan usein segregaation purkamista. Se ei kuitenkaan voi olla ainoa tie palkkatasa-arvoon. Esimerkiksi monet hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tulevat käytännössä tehdyiksi naisten työllä. Meidän täytyykin yhteiskuntana kysyä itseltämme, millainen työ on arvokasta. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite naisten ja miesten palkkaeron kaventamisesta 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä – hyvä. Sitä tulee kuitenkin pitää vain välitavoitteena: 15 prosentinkin palkkaero on vielä huomattava.

Toinen suuri työelämän tasa-arvokysymys liittyy naisten mahdollisuuksiin edetä urallaan. Keskuskauppakamarin hiljattain julkistaman selvityksen mukaan paljon puhuttu lasikatto on todellisuutta. Vaikka naisten hallituspaikat ovat lisääntyneet, on yritysten toimitusjohtajina ja liiketoimintojen johdossa edelleen hyvin vähän naisia. Tulos on surullinen sekä naisten että yritysten kannalta. Se kertoo, että kaikkea osaamista ei ole otettu käyttöön. Tällainen voimavarojen tuhlaaminen on erityisen turhauttavaa taloudellisesti haastavina aikoina. Sillä tuhlaamisesta on kyse: yritykset joiden johdossa on sekä miehiä että naisia ovat menestyneet myös parhaiten.

Tärkein keino on asennemuutos. Vastuu tästä on sekä naisilla että miehillä. On myös selvää, että esikuvien vaikutus on suuri. Johtavassa asemassa olevat naiset voivat omalla esimerkillään kannustaa naisia tarttumaan rohkeasti haasteisiin. Naisjohtajien yleistymisen myötä myös naisia turhan usein vaivaava epäröinti omista tiedoista ja taidoista toivottavasti karisee. Tyttöjä voidaan rohkaista valitsemaan mieleisiään koulutusaloja, myös sellaisia, joissa perinteisesti on ollut vähemmän naisia.

Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan hyvällä syyllä kutsua naisen parhaaksi ystäväksi. Vanhempien täysimittainen osallistuminen työelämään on pyritty tekemään mahdolliseksi erilaisilla yhteiskunnan palveluilla ja tukirakenteilla. Yhteiskuntana voimme helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista tukemalla paremmin sekä äitien että isien vanhemmuutta ja huolehtimalla, että vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia jaetaan tasaisemmin nais- ja miesvaltaisten alojen kesken. Sekä miehillä että naisilla on oltava mahdollisuus löytää tasapaino työn ja muun elämän välille.

* * *

Meidän ei tule rajoittaa toimintaamme vain omaan maahamme. Yhteistyötä tarvitaan niin Euroopan unionissa kuin maailmanlaajuisesti. Olen erittäin iloinen, että olette kutsuneet tänne tänään myös Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitėn. Hän on aiemmin toiminut rahoituksen suunnittelusta ja talousarviosta vastaavana komission jäsenenä EU:ssa, ja uskon, että hän tuo naisten asemaa koskevaan keskusteluun uusia näkökulmia erityisesti eurooppalaisesta perspektiivistä.

Monet vakavista maailmanlaajuisista haasteista, kuten äärimmäinen köyhyys ja ilmaston lämpenemisen aiheuttamat ongelmat, vaikuttavat eniten naisten elämään ja mahdollisuuksiin. Aseellisissa konflikteissa siviilien, käytännössä juuri naisten ja lasten, asema on heikko, ja he joutuvat usein julman väkivallan kohteeksi.

Naisia ei kuitenkaan tule nähdä uhreina ja auttamisen kohteina. Naisten on voitava osallistua täysimittaisesti yhteiskuntiensa rakentamiseen. Sukupuolten välinen tasa-arvo on edellytys aidolle demokratialle. Myös kestävän kehityksen edistämisessä naisilla on tärkeä rooli.

Yhdistyneet kansakunnat on ollut edelläkävijä naisten voimaannuttamisessa. Naisten ihmisoikeuksien parantamisen eteen tehdään työtä monissa YK-elimissä ja -instrumenteissa, kuten CEDAW:ssa ja UN Womenissa. Olemme viime vuosina saaneet lisää naisia kansainvälisiin johtotehtäviin. Toivottavasti näemme pian myös ensimmäisen naisen YK:n nimittämänä välittäjänä tai rauhanneuvottelijana.

Haluan lämpimästi onnitella 100-vuotiasta Naisjärjestöjen Keskusliittoa tärkeästä työstä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta ja toivottaa menestystä tuleviin haasteisiin.


Comments are closed.