22 touko Euroopan neuvoston toimii naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi
Euroopan neuvosto valvoo ihmisoikeuksien ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista. Neuvoston viimeisin aikaansaannos on kansainvälinen yleissopimus, jonka pyrkimyksenä on ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja tarjota kansallisille hallituksille keino naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi sekä rakentaa yhteistyötä eri maiden hallitusten välille. Merkittävää yleissopimuksessa on, että sen myötä naisia suojellaan yhtenäisin linjauksin kaikissa Euroopan neuvoston 47 jäsenmaassa. Tärkeänä piirteenä sopimuksessa pidetään myös sitä, että se ilmaisee tarpeen tarkastella naisiin kohdistuvaa väkivaltaa osana naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa.
Sopimus velvoittaa hallituksia ryhtymään toimiin neljällä osa-alueella: väkivallan ennaltaehkäisyssä, uhrien suojelussa, tekijöiden syytteeseen asettamisessa sekä politiikkojen yhtenäistämisessä ja koordinoimisessa. Sopimus pohjautuu Euroopan eri maiden parhaisiin käytäntöihin ja sopimuksen avulla ne saatetaan osaksi kansainvälistä oikeutta.
Niiden maiden, jotka ratifioivat sopimuksen, on säädettävä syytteen alaisiksi rikoksiksi raiskaus, kotiväkivalta, pakkoavioliitto, tyttöjen ja naisten sukupuolielinten silpominen, seksuaalinen ahdistelu sekä pakkoabortti ja -sterilointi. Kulttuuriin, tapoihin, uskontoon tai “kunniaan” ei enää voi vedota. Sopimuksen myötä hallituksilla on velvollisuus perustaa tai rahoittaa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyviä palveluita, kuten kuten turvakoteja, vuorokauden ympäri toimivia palvelevia puhelimia sekä lääketieteellistä ja oikeudellista neuvontaa. Lääketieteellinen ja oikeudellinen neuvonta on erityisen tärkeää, sillä ne antavat käytännön apua sekä edistävät tekijän joutumista oikeuden eteen.
Sopimusta tarvitaan kipeästi, sillä rikostilastojen mukaan joka neljäs nainen on joutunut väkivallan kohteeksi joskus elämässään ja ainakin 15 prosenttia eurooppalaisista naisista on kokenut väkivaltaa parisuhteessa 16 vuotta täytettyään. Luvut eivät oletettavasti kerro koko totuutta, sillä perheväkivallasta vaietaan edelleen. Muistakin väkivallan muodoista esimerkiksi pakkoavioliitoista ja –aborteista vain murto-osa tulee viranomaisten tietoon. Ongelmia on myös naisiin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyneiden tuomitsemisessa, sillä he saavat tuomioita äärimmäisen harvoin. Yhtenä syynä voi olla se, että viranomaisilta puuttuu riittävä asiantuntemus todisteiden hankkimiseen.
Lähde: Helsingin Sanomat, Vieraskynä 11.5.2011, Thorbjørn Jagland
.