17 tammi Naisten vapaaehtoinen asepalvelus
Uudet alokkaat astuivat tänä vuonna palvelukseen 10.1.2011. Sen vuoksi lyhyt esittely naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta ja sen taustoista on ajankohtainen. Viime vuosina vapaaehtoisen asepalveluksen on suorittanut noin 500 naista vuodessa. Reserviin on koulutettu noin 4000 naista vuodesta 1995. Tänä vuonna varusmiespalveluksen aloitti 200 naista.
Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta hyväksyttiin Suomessa 17.2.1995. Keskustelu naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta alkoi 1990-luvulla. Ajatus herätti kiihkeitä mielipiteitä, mutta kannattajia oli koko ajan enemmän kuin vastustajia. Vastustajat vetosivat naisten fyysiseen heikkouteen, ”naisen luonteeseen” tai ”naisen tehtävään”. Vastustajien mukaan naisten armeijaan pääsy ei myöskään edistä tasa-arvoa, koska armeija on hierarkinen ja patriarkaalinen järjestelmä, jossa naisten ei ole mahdollista saada tasa-arvoista kohtelua. Lisäksi vedottiin käytännön ongelmiin, jotka voivat liittyä raskauteen, äitiyteen, lastenhoitoon ja hygieniaan sekä naisten asepalveluksesta aiheutuviin kustannuksiin.
Naiset ja sotilaallinen maanpuolustus – toimikunta (1993) perusteli naisten mahdollisuutta vapaaehtoiseen asepalvelukseen kansainvälisellä kehityksellä sekä naisten aseman muutoksella ja naisten roolin vahvistumisella työelämässä. Vapaaehtoinen asepalvelus nähtiin myös tasa-arvo kysymyksensä, sillä asepalvelus oli eduksi työnhaussa ja oppilaitoksiin pyrittäessä. Mietinnön mukaan kaikkien tehtävien tulisi olla avoinna kaikille, jokaisen yksilöllisten kykyjen ja ominaisuuksien perusteella. Samalla maanpuolustus tunnustetaan kaikkien yhteiseksi asiaksi ja rekrytointipohjan laajentaminen nähdään puolustusvoimille hyödylliseksi. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen hyväksymistä tukivat myös muiden Pohjoismaiden tekemät ratkaisut. Lisäksi naiset olivat osallistuneet sotilaalliseen toimintaan jo punaisten ja valkoisten yhteenotossa sekä talvi- ja jatkosodassa.
Varusmiespalvelukseen hakevan naisen on oltava Suomen kansalainen, iältään 18-29 – vuotias sekä terveydentilaltaan ja muilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva sotilaskoulutukseen. Palvelukseenastumismääräyksen saanut nainen voi ilmoittaa kirjallisesti, ettei aloita palvelusta. Jo asepalvelukseen astunut nainen voi ilmoittaa 45 päivän kuluessa, ettei hän jatka palvelusta. Lisäksi joukko-osaston komentaja voi peruuttaa naisen asepalveluksesta annetun määräyksen esimerkiksi vamman, sairauden, ilmeisen sopimattomuuden tai muun vastaavan syyn perusteella. Naiset voivat myös keskeyttää palveluksen perustellusta syystä, esimerkiksi raskauden takia. Palveluksen keskeyttämisen jälkeen sovitaan erikseen, kuinka palvelusta jatketaan.
Hakeminen vapaaehtoiseen asepalvelukseen tapahtuu toimittamalla hakemus liitteineen 1. maaliskuutta mennessä siihen aluetoimistoon, jonka alueella kotikunta sijaitsee. Erikoisjoukkoihin haetaan kyseisen joukko-osaston ohjeiden mukaan. Naisten on mahdollista suorittaa varusmiespalveluksensa kaikissa puolustushaaroissa ja aselajeissa. Eri tehtäviin valitsemisen ratkaisee tehtävien asettamat vaatimukset ja soveltuvuus, ei sukupuoli. Naiset ja miehet koulutetaan samoihin tehtäviin ja heidän koulutuksensa sisältö on sama. Erikoisominaisuuksia vaativat tehtävä ja niihin määrätyt suoritusvaatimukset, ovat samat sekä miehille että naisille. Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneista naisista noin 60 % on saanut johtajakoulutuksen.
Naisten asepalvelus toteutetaan pienillä erityisjärjestelyillä. Varuskunnissa naisilla on omat tuvat, mutta leireillä, sotaharjoituksissa ja merivoimien sota-aluksilla erillismajoitusta ei järjestetä. Naiset käyttävät samaa sotilasvaatetusta kuin miehet. Alusvaatetukseen ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien tarvikkeiden hankkimista varten naisille maksetaan varusrahaa tavallisen päivärahan lisäksi.
Lähteet:
Naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Naiset ja sotilaallinen maanpuolustus-toimikunnan mietintö 1993:9.
www.mil.fi
.