RSS

Matkakertomus Brysselistä

Matkakertomus

Osallistuminen Tasa-arvoasianneuvottelukunnan, Naisjärjestöjen Keskusliiton ja NYTKIS-järjestön matkalle 1.-3.12.2010 Brysseliin tutustumaan Euroopan unionin toimintaan sekä European Women’s Lobbyyn.

Aura Korppi-Tommola/15.12.2010

Matkalle osallistui 19 Tasa-arvoasian neuvottelukunnan naisjärjestöjen edustajaa. Matkanjohtajana oli NYTKIS-järjestön toiminnanjohtaja Tanja Auvinen, joka on myös European Women’s Lobbyn hallituksen jäsen.

Olimme Euroopan parlamentin jäsenen Heidi Hautalan vieraana. Hän on myös ulkoasiainvaliokunnan alaisen Ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtaja. Tapasimme suomalaisista parlamentin jäsenistä myös Anneli Jäätteenmäen ja Ville Itälän, ruotsalaisen MEP:n, Eva-Britt Svenssonin, joka toimii Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajana.

Parlamentin työntekijöistä tapasimme saksalaisen vihreän parlamenttiryhmän neuvonantaja Elisabeth Hoerstkoetterin. Tapasimme myös European Women’s Lobbyn edustajan.

Osallistuimme EU:n parlamentin viralliseen esittelyyn. Lisäksi tapasimme perussopimusvaliokunnan virkanaisen, Pauliina Murto-Lehtisen. Suomen EU-edustuston virkanaiset, sosiaaliasiain erityisasiantuntija Eeva Kolehmaisen ja TEM:n edustaja Pauliina Porkan kertoivat työstään.

Heidi Hautala toimii parlamentin Ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajana. Hänen tavoitteenaan on saada kaikkien EU-edustustojen velvollisuudeksi auttaa ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneita henkilöitä, jotka kääntyvät edustuston puoleen missä tahansa valtiossa.

Valiokunnan painopistealueita ovat myös lastenoikeuksien edistäminen, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet ja kidutuksen vastainen työ.

Hautala piti Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuinta merkittävänä tiennäyttäjänä, koska sen päätöksistä saadaan ennakkotapauksia, joilla on arvoa myös muun maailman kanssa työskenneltäessä. Hän piti tärkeänä myös sitä, että Suomessa ihmisoikeusasiat ovat kunnossa, koska se tuo uskottavuutta Suomen edustajien työhön. Suomen romanitoimintaohjelmaa hän piti hyvänä esikuvana, vaikka romaniväestömme on kovin pieni verrattuna useisiin muihin EU-maihin. Erityisen hyvää ohjelmassa on se, että se perustuu romanien sitouttamiseen ohjelmaan ja heidän ottamiseen mukaan jo suunnitelmavaiheessa. Eräissä maissa on suunnitelmissa, että lapsilisän saaminen edellyttäisi sitä, että lapsi käy koulua.

Heidi Hautala pitää EU-alueen ihmisoikeuksien toteutukselle hälyttävänä uusnatsien liikehdinnän lisääntymistä mm. Unkarissa.

Ville Itälä korosti eri jäsenvaltioiden edustajien erilaista suhtautumista tasa-arvoon ja erityisesti lisääntymisterveydenhuoltoon, kuten ehkäisyyn ja aborttiin. Suurin jakaja siinä on hänen mukaansa uskonto ennen poliittista puoluetta.

Itälä kertoi vastustavansa unionin laajentumisen vauhtia. Hän näki asian niin, että demokratiakehitys pysähtyi useissa Itä-Euroopan maissa siihen, kun ne hyväksyttiin unionin jäsenvalioksi. Tätä hän ei haluaisi Turkin kohdalla, koska sillä on vielä pitkä matka jäsenkriteerien täyttymiseen. Turkilla on paljon korjattavaa taloudessa ja tasa-arvoasioissa ja siellä käydään sotaa kurdialueilla. Hyvänä merkkinä olojen muutoksen alkamisesta hän piti sitä, että viime vaaliessa hallitus sai yliotteen armeijasta.

Euroopan talouden nostamisessa hän piti vaikeana sitouttaa jäsenmaat tiukkaan talouteen. Euroopan nousuun hän piti tärkeänä keinona tutkimukseen ja koulutukseen panostamista. Parlamentti kuitenkin päättää vain budjetissa varattavasta tutkimusrahoituksesta. Määrärahan kohdistamisesta ja jakoperusteista päättää komissio. Yhdelläkään tapaamistamme MEP:eistä ei ollut käsitystä eikä intressiä tutkimuksen sisältöihin. Valiokuntien asiantuntijoita kutsutaan satunnaisesti ja usein valitaan henkilö, jonka joku valiokunnan jäsenistä tuntee ja tietää jo etukäteen. Tutkimustietoa tarvitaan myös valiokuntien teettämiin yksittäisiä asioita koskeviin selvityksiin.

EU:n ongelmana Itälä piti sen tämänhetkistä epäsuosiota kansalaisten keskuudessa. Hän näki kuitenkin enemmän yhteisiä kuin hajottavia tekijöitä. Ympäristö- ja ilmastokysymykset ja talouden tasapainottaminen olivat hänen mielestään ensiarvoisen tärkeitä yhdessä ratkaistavista kysymyksistä. Itälä oli selvästi huolissaan euron kohtalosta.

Parlamentin tasa-arvotyö

Tasa-arvoasiat ovat nykyisen parlamentin aikana näkyvämmällä paikalla kuin aiemmin. Valiokunta työskentelee yhteistyössä muiden valiokuntien kanssa. Pyrkimyksenä on valtavirtaistaa tasa-arvoasiat jo asioiden valmisteluvaiheessa. Jokaisessa valiokunnassa on nimetty tasa-arvoasioiden yhteyshenkilö, joiden välityksellä tieto kulkee ja jotka tapaavat säännöllisesti. Näin siitä huolimatta, että  EU:n tasa-arvon tiekartta on maltillinen ja konservatiivinen. Tasa-arvovaliokunta on yksimielinen, että sitä on parannettava jo tällä kaudella.

Ajankohtaisia asioita ovat ihmisoikeuksien toteutuminen kriiseissä, vanhempainvapaakysymys, ihmiskauppa, naisiin kohdistuva väkivalta ja siihen liittyen prostituutio. Lähiajan tavoitteena on saada yhdessä EU-maassa tuomittu lähestymiskielto voimaan koko EU:n alueella. Maahanmuuttajanaisia varten ollaan luomassa verkostoa. Talouselämän tasa-arvoa pyritään hakemaan ns. Norjan mallilla. Norjan pörssiyhtiöitä seurataan tarkalla silmällä ja katsotaan, onko niiden hallitusten naiskiintiöllä negatiivisia tai positiivisia seurauksia.

Suomen kanta vanhempainvapaakysymykseen on 18 kk palkallista vapaata sidottuna sairausajan palkkatasoon. Eräät maat esittävät 20 kk vapaata täydellä palkalla. Jäsenvaliot voisivat itse päättää, kuka sen maksaa, työnantaja vai valtio tai kunta (Suomessa siis Kela).

Yksimielisyyttä on valiokunnassa vaikea saada prostituution kieltämiseksi. Saksassa ja Hollannissa se on laillistettu ja asia on lähes tabu jopa valiokunnan sisällä. Laillistamisella ei ole kuitenkaan päästy siihen, mihin sillä pyritään eli prostituution ympärillä toimivan ihmiskaupan ja rikollisuuden vähenemiseen. Tämä oli ainoa asia, jonka yhteydessä tutkimus otettiin esille.

Myös suhtautuminen aborttiin jakaa EU-maita, joista neljässä abortti on kielletty. Abortin tekemistä jossain muussa ei jäsenmaa kuitenkaan voi kieltää, koska se olisi liikkumisen vapauden vastaista.

Parlamentin sisäinen tasa-arvo

EU:lla itsellään ei ole sukupuolikiintiöitä. Siitä ollaan tekemässä esitys, jossa otettaisiin huomioon myös EU:n korkeimmat virat.

EU:n virallisessa esittelyssä, jonka tekivät tiedottaja Elina Kaartinen ja perussopimusvaliokunnan hallintovirkamies Pauliina Murto-Lehtinen.

Nykyään parlamentin vaaleilla valittuja jäsenistä on 35 % naisia.

Virkamiehistä naisia on kaikkiaan 60 %,  johtotehtävissä 23 %. Suomalaisia naisia parlamentin päällikkötehtävissä on kaksi. Leena Maria Linnus on yksikön päällikkö puheenjohtajiston, puheenjohtajakokouksen ja kvestorien sihteeristössä, joka on suoraan pääsihteerin alainen yksikkö. Virpi Köykkä on päällikkö parlamentin intranet-yksikkössä, innovoinnin ja teknisen tuen pääosastolla.

EU:ssa voi lobata, kun ilmoittaan ketä edustaa ja kuinka paljon lobbaukseen käytetään rahaa..  Suostuessaan noudattamaan lobbaukselle määriteltyjä eettisiä ohjeita (code of condact), yhteisö voi hakea lobbaus-kortin, jolla pääsee parlamenttirakennukseen. Eniten lobataan ympäristöasioita, teollisuutta ja sisämarkkinoita. Lobbareiden toiminnan seuraaminen on lähinnä kansalaisaktiivisuuden varassa.

Parlamentin jäsenet voivat vastaanottaa lounas- ja illalliskutsun sekä lahjoja 50 euron arvoon asti. Sitä suuremmat lahjat on ilmoitettava.

Parlamentin työntekijöillä ei ole työsuojeluvaltuutettua eikä luottamusmiehiä. Ammattiliittoja on viisi. Henkilöstöasioita varten on kuitenkin henkilöstökomitea, jonka puoleen voi periaatteessa kääntyä. Kaikkien heikoimmassa asemassa ovat MEP:ien avustajat, koska he ovat riippuvaisia avustettavasta MEP:stään. Avustajatkin ovat kuitenkin parlamentin palkkalistoilla ja palkka määräytyy koulutuksen ja tehtävän vaatimustason mukaan. Parlamentin jäsenillä on kahdesta neljään avustajaa.

European Women’s Lobby on yksi EU:n rahoittamista lobbausjärjestöistä. Sen rahoituksesta 80 % saadaan komissiolta, 5 % jäsenmaksuista ja noin 15 % on erilaista projektirahaa. EWL:llä on kymmenen työntekijää. Suomi kuuluu EWL:ään NYTKIS-järjestön kautta. Yleiskokouksiin osallistuu kaksi virallista edustajaa, joista toinen on tavallisesti Naisjärjestöjen Keskusliitosta.

EWL seuraa lainsäädännön suunnittelua ja myös YK:n toimia tasa-arvoasioissa. Useissa tasa-arvoasioissa voidaan vedota EU:n perusarvoihin. Sama palkka samasta työstä -periaate hyväksyttiin 1950-luvulla Ranskan kenkäteollisuuden suojaksi, kun Italiassa kenkätehtaiden naistyöntekijöille maksettiin huomattavasti matalampaa palkkaa kuin ranskalaisille miehille. Kysymyksessä oli siis kilpailuasia eikä sukupuolten tasa-arvosta lähtevä tarve.

EWL otti esille komissaarien nimityspolitiikan, kun alkoi näyttää siltä, että valtaosa jäsenvaltiosta aikoi esittää miestä. Koko komissaarien valintamenettely aiheutti paljon keskustelua, koska se tapahtui julkisuudelta piilossa. Suomi ei tässä suhteessa poikennut muista maista ja aiheutti ihmettelyä, koska käytäntö oli vastoin pohjoismaista imagomme avoimena ja tasa-arvoon pyrkivänä maana.


Comments are closed.