RSS

Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta

Lokakuun lopussa valmistui ensimmäinen valtioneuvoston tekemä tasa-arvoselonteko, joka kattaa hallitusten tasa-arvopolitiikan 1990-luvun loppupuolelta alkaen. Arviointi koskee tasa-arvopolitiikan tavoitteita, toimenpiteitä ja toimenpiteiden vaikuttavuutta. Selonteon lähtökohtana ovat olleet hallitusohjelmien sukupuolten tasa- arvoa koskevat tavoitteet sekä hallituksen tasa-arvo-ohjelmat. Selonteon pääteemat ovat päätöksenteko, koulutus ja tutkimus, työelämä, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, miehet ja tasa-arvo, naisiin kohdistuva väkivalta, lähisuhdeväkivalta ja ihmiskauppa, tasa-arvopolitiikan organisaatio ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen. Selonteossa esitellään pääteemoihin liittyvät tavoitteet, joita tasa-arvopolitiikalle on asetettu sekä käydään läpi toteutuneet tavoitteet ja linjataan tulevaa aina vuoteen 2020 saakka.

Päätöksenteon osalta tasa-arvopolitiikalla on pyritty lisäämään sukupuolten tasapuolista edustusta poliittisessa päätöksenteossa, päätöksenteon valmistelussa ja yritysten hallituksissa. Naisten määrää on onnistuttu lisäämään esimerkiksi valtioin yhtiöiden hallituksissa, mutta yksityisellä puolella tasa-arvoiseen edustukseen on vielä matkaa. Kuntatasolla kiintiösäännöksellä on ollut positiivisia vaikutuksia ainakin kunnanhallitusten ja lautakuntien osalta. Sukupuolten tasaiseen edustukseen kiinnitetään huomioita myös tulevaisuudessa. Lisäksi halutaan parantaa vähemmistöryhmien osallistumismahdollisuuksia.

Koulutuksessa tasa-arvopolitiikalla on pyritty tarjoamaan kummallekin sukupuolelle tasapuoliset mahdollisuudet kykyjensä toteuttamiseen ja purkamaan ainevalintojen kautta työmarkkinoiden jakautumista naisten ja miesten aloihin. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen osalta tavoitteena on ollut naisten tutkijanuran tukeminen, sukupuolinäkökulman vahvistaminen opettajankoulutuksessa ja naistutkimuksen aseman vakiinnuttaminen. Nämä ovat keskeisiä linjauksia myös tulevina vuosina. Peruskoulutuksen osalta pyritään kehittämään sukupuolitietoista oppilaan- ja opintojenohjausta sekä ulottamaan toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman laatiminen koskemaan myös peruskoulua.

Työelämässä keskeisiä kysymyksiä ovat edelleen palkkaus sekä segregaation purkaminen. Positiivista on, että naisten kouluttautuvat entistä useammin miesvaltaisille aloille. Lisäksi naisjohtajien määrä on kasvanut sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Määräaikaiset työsuhteet ovat kuitenkin edelleen naisten ongelmana. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen osalta päätavoitteena on ollut perhevapaiden tasaisempi jakaminen vanhempien välille. Isät käyttävätkin nykyään isyysvapaita aiempaa aktiivisemmin. Tulevaisuudessa tulee huomioida myös perheiden monimuotoisuus sekä muutkin kuin lapsiperheet.

Naisiin kohdistuvan väkivallan, lähisuhdeväkivallan ja ihmiskaupan osalta tavoitteena on ollut lähisuhde- ja perheväkivallan sekä työhön liittyvän väkivallan ehkäiseminen. Tätä on pyritty toteuttamaan hankkein, ohjelmin, lainsäädännöllä ja palveluiden kehittämisellä. Tulevaisuudessa pyritään edelleen palveluiden kehittämiseen sekä asennekasvatuksen lisäämiseen. Huomioita on kiinnitetty myös naiskauppaan, jota on pyritty ehkäisemään hankkeilla ja esimerkiksi säätämällä seksipalvelujen ostaminen seksikaupan kohteena olevalta henkilöltä kielletyksi. Tulevaisuudessa lainsäädäntöä halutaan kehittää sukupuolinäkökulmasta sekä tehostetaan ihmiskaupan uhrien tunnistamista.

Selonteossa korostetaan myös miesten näkökulman huomioimista tasa-arvotyössä sekä halutaan kiinnittää huomiota poikien ja miesten erityistarpeisiin. Tulevaisuudessa tasa-arvopolitiikan asemaa halutaan vahvistaa muun muassa seuraamalla tarkemmin asetettujen tavoitteiden saavuttamista, vahvistamalla tasa-arvoviranomaisten työtä sekä tasa-arvolainsäädäntöä terävöittämällä.


Comments are closed.