Määräaikaiset työsuhteet nuorten naisten haasteena

Määräaikaiset työsuhteet nuorten naisten haasteena

Osaaika-töitä tarvitaan lisää

 Määräaikainen työsuhde on käsite, johon jokainen meistä törmää lähes päivittäin lukiessaan lehtiä, katsoessaan tv:tä tai selaillessaan työpaikkailmoituksia. Määräaikaisten työsuhteiden määrä alkoi kasvaa Suomessa 1990-luvulla ja tällä hetkellä Suomi on yksi niistä EU-maista, joissa määräaikaisia työsuhteita käytetään eniten. Vuonna 2009 palkansaajien määrä oli lähes 2,5 miljoonaa ja heistä määräaikaisten työntekijöiden osuus 15 % eli joka seitsemäs työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa.

Määräaikaiset työsuhteet ovat etenkin nuorten, korkeasti koulutettujen naisten ongelma. Naisista 18 % työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa, kun miehillä vastaava luku on 11 %. Tämän seurauksena naiset jäävät jälkeen ura- ja palkkakehityksessä. Määräaikainen työsuhde myös hidastaa perhevapaiden tasaista jakautumista miesten ja naisten kesken sekä luo yleistä epävarmuutta elämään.

Yleisesti käytettyjä perusteluita määräaikaisuuksille ovat sijaisuus, projektityö tai määräaikaiseksi perustetun viran tai työn hoito. Perusteet sinällään ovat lain mukaisia, mutta valitettavan usein työnantaja käyttää niitä väärinperustein. Määräaikaisten työsuhteiden yhteydessä puhutaan usein myös työsuhteen ketjuttamisesta, jolla tarkoitetaan määräaikaisen sopimuksen uusimista vuosi toisensa jälkeen. Tässä yhteydessä on tärkeä muistaa, että mikäli työnantajan työntarve näyttää olevan jatkuva, työsopimus tulisi lain mukaan solmia toistaiseksi voimassa olevaksi. Määräaikainen työsuhde voi tietysti olla naiselle myös oma valinta ja tietyllä hetkellä omaan elämäntilanteeseen parhaiten sopiva vaihtoehto.

Määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvät ongelmat on tiedostettu sekä päättäjien että ammattiliittojen taholla, mutta mitään konkreettisia muutoksia asiaan ei ole saatu. Kellään yksittäisellä toimijalla, kuten ammattiliitolla tai määräaikaisiin työsopimukseen suostuvilla työntekijöillä, ei ole voimavaroja asiaa muuttaa vaan muutoksen tulisi lähteä ensisijaisesti lainsäätäjän taholta. Yleiseen asenneilmapiiriin voimme toki jokainen vaikuttaa muistamalla, että toistaiseksi voimassa oleva työsuhteen tulisi olla työelämän peruslähtökohta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

.

.